tiistai 3. maaliskuuta 2009

Citykani


Ihmiset tuhoavat elinympäristöni ja ottavat sukulaiseni lemmikiksi, jonka jälkeen vapauttavat heidät kaupungin kaduille. Kaupunki ruokkii meidät emmekä enää löpydä metsään, jota ei ole. Sen jälkeen he päättävät, että olen haittaeläin ja minut tulee tappaa. He raivostuvat jos kukkaistutus on syöty, koska kaupungissa Luonnon tulee olla pakattu suorakulmaiseen järjestykseen kaupungissa. He eivät halua lapsiani lähelle lapsiaan, koska sanovat että lapsissani on kirppuja ja tauteja, vaikka heidän omat lapsensa pahoinpitelevät ja tappavat toisiaan mielenhäiriössä. Haluan elää, mutta koska olen nyt haittaeläin, minulla ei ihmisten mielestä ole oikeutta elää. Ihmisten jotka toivat kaupungin metsääni ja minut kaupunkiin. Eivätkö he muista miten monta ihmistä on kovempina aikoina jäänyt eloon kaninturkkivaatteiden tai lihan ansiosta kylmässä metsässä? Eivätkö he ymmärrä olla kiitollisia Luonnolle, joka elättää heidät? Eivätkö he ymmärrä, että todellinen Luonto ei kasva suorakulmaisissa muovikelmuissa?
-Citykani