Minun on vaikea päättää, miten puhutella sinua, koska en oikeastaan pidä sinua ihmisenä sanan täydessä merkityksessä. Elät pumpulipehmustetun kypärän sisällä joka suojaa sinua kolhuilta. Tarinassa, johon uskot vain siksi, että sinä nyt vain uskot. Minä olin joskus addiktoitunut alkoholiin. Addiktiolle tyypillistä on, että uhri uskoo ettei voi elää ilman ainetta. Tämä tunne on hyvin vahva. Mutta jos hänellä on ripaus sydämen rohkeutta riisua pumpulikypäränsä, hän huomaa että se olikin harhaa, kyllä hän voi elää ilman sitä, ja elämä on täyttä. Sinä luulet, ettet voi elää ilman uskosi lohtua. Jos uskaltaisit riisua kypäräsi, ensimmäiset kolhut kyllä olisivat kivuliaita, mutta se kasvattaisi sinua. Löytäisit todellista kasvua harhaisen "hengellisen kasvusi" sijaan ja olisit vapaa. Mutta jostakin syystä et pysty tähän tai halua tehdä tätä. Olet säälittävä, olet häiriintynyt lapsi aikuisen kehossa.
Kyllä, vihaan uskontoja. Siihen on monia syitä, joista mainitsen yhden: vihaan valetta, koska minulla on terve järki ja omatunto.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa pitempään, mutta et ole sen ajan arvoinen. Pysy poissa silmistäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti