20081121 Elämänfilosofointia ja poliittisesti epäkorrektia juttua ajatuspoliisi Hoi!

20081120
TUOSHA EILEN kirjastoon kävellessä alkoi suorastaan potuttaa se miten HULLUXI ja monimutkaiseksi ja omituiseksi maailma on mennyt. On niin paljon outoa uutisissa, ihmisissä ja heidän ajattelu- ja muotisuuntauksissaan. (otakut!! ,,o.o,, hentait furryt kaikkimitkälie!!! uskonnollisista kannanotoista puhumattakaan). Ei tämmöistä ollut silloin kun minä olin lapsi tai teini-iässä!! Lapsena kaikki oli yksinkertaista, maailmassa oli JÄRKEÄ!! No, ehkä se vain tuntuu siltä, ehkä mitään äkillistä muutosta ei ole tapahtunut minun elinaikanani, vaan kyse on yleismaailmallisesta asiasta, kun tieto kasvaa aikuistuessa niin ymmärtää myös enemmän ja enemmän miten paaljon EI tiedä. Tai ymmärrä.

Taannoinen nettisurffikierrokseni kouluammuskeluista kajastelee vieläkin mielessäni, esim. wikin tiedot aiheesta olivat aika järkyttävää luettavaa. Jossakin tapauksessa ammuskelija oli, teloittaessaan maassa kyyristeleviä uhreja, todennut huolettomasti "se on kiva kun veri roiskuu". Tämän jälkeen splatterin piirtäminen tuntuu mauttomalta :/ ei enää huvita.

Kaiken kaikkiaan ammuskelijoista saa kuvan - jota he itse ainakin luovat - että he tekivät sen yxinkertaisesti "koska heitä huvitti" tai "koska he voivat". Yrittäessäni ymmärtää satunnaisen tappamisen viehätystä olen kääntänyt katseeni omiin lapsuudenaikaisiin väkivalta- ja sotafantasioihini. 9- vuotiaana haaveilin ammuskelevani koulussa konekiväärillä. Näihin fantasioihin ei kuitenkaan tainnut liittyä paljoa ihmisten vahingoittamista, ainoastaan esineitten tuhoamista. 10-11 vuotiaana haaveeni oli väsyttävän koulupäivän jälkeen lähteä kaahailemaan kaupungille itse rakentamallani panssaroidulla super-autolla joka oli aseistettu konekivääreillä. Luodit olisivat loppumattomat koska auton pohjassa olisi semmoset lusikat jotka kaapii asfaltista paloja ammuksiksi. Teho saadaan vaikkavaikka... vetykaasusta! Ampuisin erityisen mielelläni poliisiautot mäsäxi! Ainoa tehtäväni olisi tuhota. Sexxxxuaalisuuden herätessä fantasioihin liittyi 12-veenä myös raiskaus: tappaisin miehet ja raiskaisin naiset. Teini-iässä empatian herätessä ja alettaessa kunnioittaa elämää tappamis- ja raiskausfantasiat korvautuvat toiveella läheisyydestä. (Valitettavasti tietyissä maahanmuuttajaryhmissä on runsaasti ihmisiä jotka ovat vielä aikuisiässäkin tässä 12v tappamis- tuhoamis- ja raiskausfantasiavaiheessa: sillä erotuksella että he ovat tottuneet toteuttamaan näitä fantasioita tosielämässä sotilaina. )

Tästä saavuin lopulta, sinnikkään ajattelu työni palkintona, Havaintoon: kaikissa kouluammuskeuissa JA muissa massamurhissa raiskauxet ovat loistaneet poissaolollaan! Mixi? Hyökkääjät ovat halunneet vain tuhota ja tappaa. Suunnilleen tähän asti olen päässyt, voisin ehkä heittää huteran viittauksen Freudin näkemyksiin elämänvietistä ja kuolemanvietistä. Normaalille heteropojalle/miehelle on luonnollista vietti tuhota räjäytellä polttaa raiskata ja tappaa. Joka kiistää tämän, on hölmö. Mikä teki massamurhaajista epänormaaleja? Olisiko, että heidän elämänviettinsä oli sammunut, ja vain thanatos, kuolemanvietti, oli jäljellä? Huomatkaa myös että ne aina, -aina-, ampuu itsensä lopuksi. ...